Homevaurion mikrobiston aiheuttamat terveyshaitat: Milloin tieteellistä näyttöä on riittävästi?

Tamara Tuuminen
Yleensä kaikissa tieteissä vaaditaan näyttöä asiasta, jotta se voidaan todeta oikeaksi. Voiko siis todellista tautia olla olemassa, jos sen aiheuttajamekanismeista ei ole vielä kerätty tarpeeksi tieteellistä näyttöä? Saako lääkäri ylipäätänsä diagnosoida harvinaista tautia pelkkien oireiden ja sairaushistorian perusteella, jos ei ole vielä kehitetty aukotonta laboratorioanalytiikkaa taudin toteamiseen? Nämä ajatukseni liittyvät erityisesti homeyliherkkyys-oireyhtymään.
Yleensä kaikissa tieteissä vaaditaan näyttöä asiasta, jotta se voidaan tode-ta oikeaksi. Voiko siis todellista tautia olla olemassa, jos sen aiheuttajamekanismeista ei ole vielä kerätty tarpeeksi tieteellistä näyttöä? Saako lääkäri ylipäätänsä diagnosoida harvinaista tautia pelkkien oireiden ja sairaushistorian perusteella, jos ei ole vielä kehitetty aukotonta laboratorioanalytiikkaa taudin toteamiseen? Nämä ajatukseni liittyvät erityisesti homeyliherkkyys-oireyhtymään.
Tuoreessa kotimaisessa katsauksessa (Duodecim) oireyhtymään on liitetty vain astma. Jos kosteusvaurion mikrobisto on aiheuttanut selkeät oireet, kuten esim. äänen madaltumista, kroonista nuhaa, sivuonteloiden, silmien - tai iho-oireita, suolisto-oireita, reuman kaltaista tai hermosto-oireita, muttei toistaiseksi astmaa, pitääkö potilaiden olla ilman tautidiagnoosia? Elämmekö uudestaan jo kerran koettua "asbestikautta", jolloin asbestin haittavaikutuksista ihmisen terveydelle ei ollut tarpeeksi näyttöä? Pitääkö ilmetä paljon sairastavuutta, ennen kuin lääkärikunta havahtuu kertyneeseen näyttöön? Vai pitääkö potilaiden tyytyä R68.81 diagnoosiin, joka on vain oirediagnoosi? Jos tämä on vain ominaisuus, kysyisin, miksi se ei ilmene heti syntymän jälkeen, vaan vaatii ärsykkeen, usein altistuksen massiiviselle tai kumulatiiviselle sisäilman epäpuhtaudelle? Miksi saman oirediagnoosin alle halutaan koota monikemikaaliherkkyyssyndrooma (MCS) ja homeyliherkkyys-oireyhtymä? Ja jos MCS on vain ominaisuus, miksi viime aikoina tämä ominaisuus on yhtäkkiä ilmennyt niin monella potilaalla?
Valikoiva tieteen näyttö
Joskus tieteellistä näyttöä käytetään valikoivasti oman agendan tueksi. Joskus tyydymme hyvin kevyeen näyttöön, kun taas vuorenvarmaa näyttöä, vaikka terveyden kustannuksella, vaaditaan silloin, kun kyseessä on korvauksen maksaminen menetetystä terveydestä ja työkyvystä.

Sellaisten ohjeiden antaminen, joissa neuvotaan altistamaan uudelleen jo ennestään herkistynyt potilas homeelle desensitisaation (poisherkistämisen) nimissä, on mielestäni täysin vastuutonta. Tämä voi aiheuttaa potilaalle hengenvaarallisen anafylaktisen reaktion. Vakuutusyhtiöiden lääkäreiden vaatimuksesta ja ilman eettistä lupaa, vielä noin 10 v. sitten, tehtiin homehiukkasten sisäänhengityskokeita jo valmiiksi altistuneille potilaille. Tällaisesta näytön hakemisesta on sentään luovuttu, mutta nämä tutkimukset on edelleen mainittu Keuhkosairauksien oppikirjassa.
Monikemikaaliyliherkkyys-oireyhtymä
Kaikki homealtistukseen liittyvät mekanismit eivät toki ole vielä selitettävissä. Toistaiseksi ei ole selvää, miksi ja millä mekanismilla noin yhdelle kolmasosalle homealtistuneista kehittyy MCS. Yhtä lailla kun "virka-asiantuntijat" esittävät oman hypoteesinsa, että MCS on vain ominaisuus ja henkilökohtainen kyky reagoida ympäristöön, haluan tuoda esille toisen hypoteesin. Voisiko ajatella, että homealtistuksessa tapahtuu niin voimakas ja niin monipuolinen antigeenisuperstimulaatio sekä elimistön myrkyttyminen, että immunologinen järjestelmä sekä hermosolujen liitospinnat ensiksi hyperaktivoituvat ja sen seurauksena niissä tapahtuu ekshaustio, eli uupumus. Lopuksi kaikki säätelymekanismit, eli toleranssi, romahtavat, ja elimistössä tapahtuu "oikosulku".
Ympäristölääketieteessä käytetään myös termiä: TILT syndrooma (toxicant-induced loss of tolerance, myrkkyjen aiheuttama sietokyvyn menettäminen). Jos MCS (R68.81) on vain ominaisuus, niin miksi se ei ilmene heti syntymän jälkeen, vaan vaatii ärsykkeen, usein altistuksen massiiviselle tai kumulatiiviselle sisäilman epäpuhtaudelle? Miksi saman oirediagnoosin (R68.81) alle halutaan koota sekä MCS että kosteusvaurio ja homealtistus -oireyhtymä, jolle löytyy selkeä syy-seuraus? Miksi nimenomaan kosteusvaurio ja homeyliherkkyysoireyhtymästä joidenkin lääkäreiden ja potilaiden mielipiteet ovat niin voimakkaasti vastakkaisia? Potilaat eivät halua saada oirediagnoosia R68.81, koska se on vain ominaisuus. En ymmärrä, miksi "virka-asiantuntijat" haluavat tilastoida ominaisuuksia eikä tauteja?
Ja jos MCS on vain ominaisuus, miksi viime aikoina tämä ominaisuus on yhtäkkiä ilmennyt niin monella potilaalla? Käyttäen samaa logiikkaa, kysyisin, onko krooninen väsymysoireyhtymä (chronic fatigue syndrome CFS), myös ominaisuus? Usein homealtistus -oireyhtymän seuralaisena on CFS, mutta se seuraa myös monia infektiosairauksia.
Onko kognitiivinen käyttäytymisterapia sopiva hoitomuoto?
Kognitiivinen käyttäytymisterapia on psykoterapiamuoto, joka perustuu mm. oppimis-, kognitiivisen ja sosiaalipsykologian teoriaan ja jossa painotetaan yksilön vuorovaikutusta ympäristönsä kanssa. Sen tavoitteena on auttaa potilaita löytämään uusia elämäntapoja, joissa esim. ajatukset ja uskomukset ja niihin liittyvät hankalat tunteet eivät aiheuttaisi oireita. Tällä hetkellä Suomessa, holistisen hoitoratkaisun puutteessa, tarjotaan hoidoksi kognitiivista käyttäytymisterapiaa niin homealtistuneille, kuin myös MCS potilaille, vaikka työterveyslaitoksen tutkimuksesta ei ole saatu näyttöä hoidon tehokkuudesta. Yhteiskunnan rahoittamaa kyseisen terapian kokeiluja on tarkoitus laajentaa. Miksi kuvatussa tapauksessa tyydymme kaksoisstandardeihin? Ilman näyttöä on päätetty tehdä kallis tutkimus, joka ei vastaa potilaiden tarpeita?
Väitän, ettei homealtistuneiden reagointi hometiloissa ole ensisijaisesti stressi- tai pelkoreaktio, vaan seurausta biologisten aktiivien aineiden vapautumisesta immunologisen reaktion seurauksena, josta kyllä löytyy runsaasti tieteellistä näyttöä.
Niinpä ihmettelen, miksi "virka-asiantuntijat" esittävät hypoteesinsa tosiasiana, ilman tieteellistä näyttöä? He antavat potilaille ohjeita ja kouluttavat erikoistuvia lääkäreitä periaatteella, että mm. homekohteiden välttämiskäytännön noudattaminen on vahingollista? Näyttöä siitä, että välttämiskäyttäytyminen on homealtistuneille vahingollista, ei löydy lääketieteellisestä kirjallisuudesta. Lienevätkö kyseessä taloudelliset intressit?

Yhteenvetona totean, kuten eräs fyysikko on lausunut, että "the absence of evidence is not the evidence of absence" (todisteiden puuttuminen ei ole todiste niiden puuttumisesta). Tämä koskee erityisesti lääketiedettä.

Tamara Tuuminen
Kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri Lääketieteellisen mikrobiologian dosentti
Takaisin ylös