Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi

Kilpirauhasen vajaatoiminta on hyvin yleinen sairaus Suomessa ja maailmalla. Endokrinologian oppikirjan mukaan kilpirauhasen vajaatoiminta luokitellaan primaariseen eli kilpirauhasperäiseen ja sekundaariseen eli aivolisäke-hypotalamusperäiseen vajaatoimintaan. On arvioitu, että Suomessa 95 % kilpirauhasen vajaatoiminnasta on kilpirauhasperäistä ja sen syynä on useimmiten krooninen autoimmuunityreoidiitti eli kilpirauhasen autoimmuunitulehdus. Myös jodin puute, kilpirauhasleikkaus, radiojodihoito ja kaulan alueen sädetys voivat olla syynä primaariseen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Maailmanlaajuisesti suurin syy kilpirauhasperäiseen vajaatoimintaan on edelleen jodin puutos. (Välimäki ym. 2009.)

Kilpirauhasperäisessä vajaatoiminnassa TSH arvo nousee ja T4v sekä T3v arvot laskevat.

Sekundaarinen eli sentraalinen hypotyreoosi aiheutuu aivolisäkkeen ja/tai hypotalamuksen häiriintyneestä toiminnasta, jonka syynä voi olla mm. kasvaimet, traumat, leikkaukset ja muut sairaudet. (Välimäki ym. 2009.)

Sentraalisessa vajaatoiminnassa TSH arvo on normaali tai lievästi alentunut ja T4v sekä T3v arvot alentuneet.

Subkliininen hypotyreoosi on lievä, alkuvaiheen kilpirauhasen vajaatoiminta, jolloin TSH-arvo on jatkuvasti koholla, mutta T4v-arvon on edelleen normaali ja potilaalla on lieviä vajaatoiminnan oireita, kuten aloitekyvyttömyyttä ja väsymystä. Tästä käytetään usein nimitystä kilpirauhasen vajaatoiminnan esiaste, joka hoitamattomana lisää sydän- ja verisuonitautien sekä aivojen toimintahäiriöiden riskiä sekä johtaa varsinaiseen kilpirauhasen vajaatoimintaan. (Välimäki ym. 2009.)

Subkliinisessa hypotyreoosissa TSH arvo on koholla, T4v arvo on normaali ja T3v normaali tai alentunut.
Muita syitä kilpirauhasen vajaatoimintaan
Erilaiset sairaudet, kuten amyloidoosi, sarkoidoosi, hemakromatoosi ja skleroderma voivat aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Myös useiden lääkeaineiden tiedetään aiheuttavan vajaatoimintaa ja näistä yleisimpiä ovat kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon käytettävä litium, neurologisten sairauksien hoitoon käytettävä dopamiini, kilpirauhasen liikatoiminnan hoitoon käytettävät tyreostaatit ja suuriannoksinen jodi sekä monien sairauksien hoitoon käytettävät kortisonilääkkeet eli glukokortikoidit. (Välimäki ym. 2009.)

Tunnetaan myös kilpirauhasen vajaatoiminnan ohimenevä muoto, joka voi ilmetä synnytyksenjälkeisen, subakuutin tai kivuttoman kilpirauhastulehduksen jälkeen. Kulutushypotyreoosiksi kutsutussa kilpirauhasen vajaatoiminnassa DIO 3-entsyymin toiminta on lisääntynyt esim. maksan laajan verisuonikasvaimen (hemangiooma) seurauksena, jolloin elimistö tuottaa runsaasti inaktiivista eli tehotonta käänteistä T3-hormoia (rT3). On olemassa myös synnynnäinen kilpirauhasen vajaatoiminta, johon on usein syynä erilaiset häiriöt kilpirauhashormonien tuotannossa, mutta syynä voi olla myös jodin kuljetushäiriöt tai jodinpuutos.

Lisäksi tunnetaan harvinaiseksi luokiteltava kilpirauhashormoniresistenssi, jolloin elimistön kudokset ovat vastustuskykyisiä kilpirauhashormoneille ja seurauksena voi olla sekä kilpirauhasen vajaatoiminnan, että liikatoiminnan oireita. Muita oireita voivat olla hyperaktiivisuus, tihentynyt sydämensyke, oppimisvaikeudet, kasvuhäiriöt ja struuma. Taustalla on useimmiten geenimutaatio, jolloin henkilöllä on sekä normaaleja, että mutatoituneita kilpirauhashormonireseptoreja, mikä häiritsee kilpirauhasen normaalia toimintaa. Lääkehoitona on käytetty suuriannoksista T3-lääkettä (Liothyronin®) ja joissain tapauksissa TRIAC-lääkettä, joka on kilpirauhashormonijohdannainen (triiodothyroacetic acid). (Välimäki ym. 2009, Pisaray ym. 2007.)
Kilpirauhashormoniresistenssissä TSH voi olla normaali tai koholla ja T4v ja T3v arvot ovat normaalit tai koholla.
Matalan T3-arvon oireyhtymässä DIO 1 ja DIO 2 entsyymien tuotanto on estynyt, mutta DIO 3 entsyymin tuotanto on lisääntynyt niin sanotun yleissairauden seurauksena. Tämä johtaa elimistön T4-hormonin muuntumisen häiriintymiseen ja aktiivisen T3-hormonimäärän vähenemiseen sekä inaktiivisen eli tehottoman käänteisen T3-hormonimäärän (rT3) lisääntymiseen. Tyroksiinihoito (Thyroxin®/Medithyrox®) ei auta tämän oireyhtymän hoidossa, mutta T3-lääkkeellä (Liothyronin®/Thybon®) on saatu hyviä tuloksia. (Välimäki ym. 2009, 236-238.)
Matalassa T3-arvon oireyhtymässä TSH arvo on normaali tai alentunut, T4v arvo on normaali, T3v arvo on alentunut ja rT3 arvo on korkea.

Matalan T3-arvon oireyhtymästä käytetään myös muita nimityksiä, kuten rT3-dominanssi, joka kertoo korkeasta rT3-arvosta, euthyroid sick syndrome, käänteinen T3 ongelma, Wilsonin syndrooma ja NTIS eli Non-Thyroidal Illness Syndrome.

Kerromme lähiaikoina sivuillamme lisää tästä matalan T3-arvon ja korkean rT3-arvon ongelmasta.

 

Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet
Kilpirauhasen vajaatoiminnan tyypillisimpiä oireita ovat heikkous ja väsymys, puheen hitaus, kuiva ja karkea iho, hiusten lähtö, silmäluomien ja kasvojen turvotus (pöhöttyneisyys), palelu ja alilämpöisyys (< 36° C), muistihäiriöt, painon nousu, ummetus, kuukautishäiriöt, hermostuneisuus, hengenahdistus, äänen käheys, heikentynyt kuulo ja sydämentykytys. Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat laajoja, koska kilpirauhashormonit vaikuttavat kaikkialla kehossa ja kun hormoneista on vajausta elimistön normaalit toiminnot häiriintyvät. (Välimäki ym. 2009, Kilpirauhasliitto 2017.)
Vajaatoiminnan vaikutukset elimistössä

Kilpirauhasen vajaatoiminnassa erilaiset hermosto-oireet, kuten heikkous, väsymys, aloitekyvyttömyys, puheen hitaus, muistihäiriöt ja masennus ovat yleisiä. Myös paranoiaa eli vainoharhaisuutta ja psykoosia voi esiintyä. Endokrinologian oppikirja kehottaa huomioimaan, että näitä keskushermosto-oireita voi esiintyä jo varsin vähäisillä muutoksilla kilpirauhasen toimintakokeissa eli TSH ja T4v arvoissa. Yksi hermosto-oireista on myös rannekanavaoireyhtymä, jolloin hermot joutuvat turvotuksen seurauksena puristuksiin ja oireina esiintyy sormien ja käden puutumista, pistelyä ja kipua. (Välimäki ym. 2009, 218-221, Kilpirauhasliitto 2017.)

Energia-aineenvaihdunnan hidastuminen on myös yksi tyypillinen kilpirauhasen vajaatoiminnan oire, jonka seurauksena muun muassa rasva-aineenvaihdunta hidastuu. Tästä seuraa kolesteroliarvojen ja triglyseridiarvon nousu, jolloin hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta voikin johtaa vaikeaan hyperkolesterolemiaan eli huomattavan suureen veren kolesterolipitoisuuteen. (Välimäki ym. 2009, 218-221, Rizos ym. 2011.)

Korkean kolesterolin hoidossa tulisikin pyrkiä poistamaan syy, eikä hoitamaan pelkkää oiretta kolesterolilääkkeillä.

Ruoansulatus – Mahan suolahapon eritys vähenee ja ruoansulatus heikkenee, ummetus lisääntyy ja maksa-arvot (ALAT ja ASAT) voivat kohota. 12 %:lla kilpirauhasperäistä vajaatoimintaa sairastavista esiintyy B12-vitamiinin puutteen aiheuttamaa pernisiöösi anemiaa. Suolahapon eritys vähentää myös raudan imeytymistä, joka johtaa usein raudanpuuteanemiaan (alhainen seerumin rauta eli fS-Fe).

Verenkierto ja lihakset – Sydämensyke laskee ja verenkierto heikkenee (kylmät kädet ja jalat, vilutus), diastolinen verenpaine eli alapaine nousee ja pulssipaine kapenee eli ylä- ja alapaine lähentyvät toisiaan. Vaikeassa kilpirauhasen vajaatoiminnassa nestettä kertyy sydänpussiin, jonka seurauksena sydämen koko kasvaa ja sydänäänet heikkenevät. Laboratorioarvoissa CK (lihasentsyymi), LD (LDH kudosentsyymi) ja ASAT (maksa-, sydän-, lihasentsyymi) voivat suurentua sekä sydän-, että luurankolihasten muutosten seurauksena. Erilaiset lihas- ja nivelkivut, särky ja jäykkyys ovat yleisiä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Myös myoklonusta eli pakkoliikkeitä voi esiintyä.

Hengitystiet – Keuhkokuvassa voidaan todeta keuhkopussin nestekertymää eli pleuraeffuusiota. Usein esiintyy myös hengenahdistusta ja uniapneaa eli hengitysilmavirtauksen rajoittumista, joka yleensä korjaantuu kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidon myötä.

Iho – Hiki ja talirauhasten toiminta vähenee, jolloin iho muuttuu kuivaksi ja karheaksi, hiukset ja kulmakarvat sekä ripset ohenevat ja lähtevät sekä kynnet haurastuvat ja lohkeilevat. Kasvoissa, käsissä ja jaloissa esiintyy usein turvotusta/pöhötystä, joka on seurausta myksödeemasta (limapöhö).

Sukupuolihormonit – Hormonihäiriöt ovat yleisiä. Nuorten sukupuolikehitys viivästyy. Kuukautishäiriöitä esiintyy, samoin keskenmenoja ja lapsettomuutta. Seksuaalinen halu vähenee ja miehillä testosteronipitoisuus laskee, on impotenssia ja siittiöiden määrä on vähäinen. Yksi syy näihin oireisiin on vajaatoiminnan aiheuttama veren korkea prolaktiini eli maitohormonipitoisuus, josta voi seurata myös maidoneritys rinnoista, myös miehillä.

Munuaiset – Toiminta heikkenee. Virtsahapon (Uraatti) määrä veressä usein suurenee, mutta Urea ja Krea -pitoisuudet eivät yleensä nouse. Joissain tapauksissa natriumtaso (Na) voi laskea ja virtsan proteiinimäärä voi lievästi kohota.

Lisämunuaiset – Stressihormonina tunnetun kortisolin aineenvaihdunta hidastuu ja on hyvä muistaa, että autoimmuuni kilpirauhastulehdus lisää myös riskiä sairastua Addisonin tautiin (lisämunuaisten vajaatoiminta). (Välimäki ym. 2009, 218-221.)

 
Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito

Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon käytetään pääsääntöisesti tyroksiinia sisältävää T4 -lääkitystä, joita on Suomessa tällä hetkellä saatavana kahtena eri valmisteena. Thyroxin®-lääkettä (levotyroksiini) saa kahtena eri vahvuutena (25µg ja 100µg), mutta laktoositonta Medithyrox®-lääkettä (levotyroksiininatrium) saa 13 eri vahvuutena (13µg-200µg). Tyroksiinilääke suositellaan ottaa aamulla yhtenä annoksena tyhjään mahaan, 10 minuuttia ennen ruokailua. Se imeytyy mahalaukusta ja ohutsuolesta verenkiertoon. Imeytymistä heikentävät erilaiset lääkkeet, kuten happosalpaajat (Somac®, ym. protonipumpun estäjät), antasidit eli närästyslääkkeet, jotka sisältävät mm. alumiinia, kalkki- ja rautavalmisteet, sukralfaatti (Antepsin®) sekä sappihappoja sitovat kolestyramiini (Questran) ja kolestipoli, joita käytetään kolesterolilääkkeinä. Lisäksi tyroksiinilääkkeen imeytymistä estävät erilaiset suolistosairaudet. On hyvä huomioida, että pitkäaikainen happosalpaajalääkitys lisää kilpirauhaslääkkeen tarvetta. (Välimäki ym. 2009, 223-224.)

Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa ohjeistuksena on, että TSH arvo saataisiin tasolle 1-2 mU/l, mutta potilaan vointi on tärkeämpi, kuin laboratorioarvot. Erityisesti väsymysoireissa TSH arvo saa laskea alle suositusarvojen, mutta T4v-arvon olisi hyvä pysyä viitevälissä (10-21 pmol/l). Ne potilaat, jotka kokevat kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita suurellakin tyroksiiniannoksella, hyötyvät yleensä T4/T3-yhdis-telmähoidosta. Tällöin potilas käyttää molempia sekä tyroksiinilääkettä, että Liothyronin® tai Thybon® -lääkettä. Osa potilaista kokee hyötyvänsä myös luonnollisista, eläinperäisistä kilpirauhaslääkkeistä (Armour Thyroid®, Thyroid Erfa®, NatureThroid®). Matalan T3-arvon oireyhtymää hoidetaan aina pelkällä T3-lääkkeellä, koska on todettu, että siihen ei saada tyroksiinilääkkeellä vaikutuksia. (Välimäki ym. 2009, 224 ja 238.) T3-lääkkeistä Liothyronin® (liotyroniininatrium) ja laktoositon Thybon® (liotyroniinihydrokloridi) on molempia saatavana 20 µg vahvuisina (Kilpirauhasliitto 2019). Eläinperäiset kilpirauhaslääkkeet, jotka valmistetaan sian kilpirauhasesta, sisältävät T4- ja T3-hormonia, mutta näiden lisäksi pieniä määriä T2- ja T1-hormoneja, kalsitoniinia ja jodia. Eläinperäisistä lääkkeistä Armour Thyroid® on saatavana useina eri vahvuuksina (15mg-300mg), mutta Suomessa käytetään useimmiten 60mg (1 grain) ja 120mg (2 grains) vahvuuksia (Armourthyroid.com 2019). Eläinperäistä Thyroid® Erfa lääkettä on saatavana kolmena eri vahvuutena, 15mg, 60mg ja 125mg tabletteina, joista Suomessa käytetyin on 60mg:n (1 grain) vahvuus (Erfa Canada 2019). Eläinperäistä Nature-Throid lääkettä on saatavana 13 eri vahvuutena (16,25mg-325mg), joista Suomessa on käytetyin 65mg:n (1 grain) valmiste (Naturethroid.com). On hyvä huomata, että sekä T3-lääkkeet, että eläinperäiset kilpirauhaslääkkeet ovat erityislupavalmisteita, jolloin lääkärin pitää kirjoittaa reseptin rinnalle erityislupahakemus, johon perustellaan lääkkeen tarve.

Laboratorioarvojen seuranta

Kilpirauhasperäisen vajaatoiminnan hoidossa tyroksiinilääkkeen tehoa ja kilpirauhasen toimintaa seurataan lähinnä TSH arvolla ja joskus myös T4v-arvolla. Sentraalisen kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa TSH arvo on aina matala tai jopa mittaamattomissa, jolloin T4v-arvon seuranta on tärkeää. T3-lääkkeen ja eläinperäisten lääkkeiden tehon seurannassa on tärkeää sekä potilaan vointi, että TSH, T4v ja T3v arvot. (Välimäki ym. 2009, 224.)

 

Lähdeluettelo
Armourthyroid.com. 2019. Viitattu 7.11.2019. http://www.armourthyroid.com/

Erfa Canada. 2019. Viitattu 7.11.2019. http://eci2012.net/product/thyroid/

Kilpirauhasliitto.fi 2017. Vajaatoiminta/Hypotyreoosi.
Viitattu 5.11.2019. https://kilpirauhasliitto.fi/kilpirauhassairaudet/vajaatoiminta/

Kilpirauhasliitto.fi 2019. Erityisluvalliset valmisteet.
Viitattu 7.11.2019. https://kilpirauhasliitto.fi/kilpirauhassairaudet/erityisluvalliset-valmisteet/

Naturethroid.com. 2019. Viitattu 7.11.2019. https://www.naturethroid.com/

Pisarev, M.A.; Brenta, G.; Schnitman, M. & Kleiman de Pisarev, D.L. 2007. Triiodothyroacetic acid in euthyroid goiter. New data on its mechanisms of action. Comparison with L-thyroxin. Viitattu 1.11.2019. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18666468

Rizos, C.V.; Elisaf, M.S. & Liberopoulos, E.N. 2011. Effects of Thyroid Dysfunction on Lipid Profile. Viitattu 31.10.2019. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3109527/

Välimäki, M.; Sane, T. & Dunkel, L. (toim.) 2009. Endokrinologia. 2. painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. s. 174-263

 

Takaisin ylös