Suomen Terveysjärjestö STJ ry

Elämme murroskauden kynnyksellä kilpirauhasen vajaa- ja liikatoiminnan hoidon suhteen sekä Suomessa, että maailmalla. Vanhan on aika väistyä ja uuden tulla tilalle, mutta muutosprosessi on aina kivulias. Parempia aikoja odotellessa meillä on satoja tuhansia kilpirauhaspotilaita, jotka ansaitsisivat tulla hoidetuksi paremmin ja ylipäätään edes diagnosoiduksi. Virallinen koululääketiede perää lisää tutkimustietoa muista lääkehoidoista kuin mitä nyt yleisesti käytetään, mutta tämä toive on kuin häntäänsä syövä käärme. Rahoitusta ei löydy laajoille tutkimuksille, koska luvassa ei ole uusia patentteja, koska lääkkeet on jo keksitty: ne ovat synteettisten lääkevalmisteiden lisäksi oikeanlaista ruokavaliota, ravintolisiä, yrttejä ja henkisen aspektinkin huomioiminen hoidossa.

Miksi tilanne vaatii kohennusta?

Kuvitteellinen potilaamme Maire on ylipainoinen viisikymppinen nainen, jolla kilpirauhashormoniarvot ovat viitteissä, mutta alakanttiin. 

Väsyttää, palelee, särkee ja masentaa. Tukka tippuu päästä. Terveyskeskuslääkäri käskee laihduttamaan, vaikka Maire syö jo nyt vähemmän kuin kolmivuotias lapsenlapsensa, jonka kanssa hän ei jaksa leikkiä. Hän kertoo lääkärille, että lihoo, syö sitten vähän tai paljon. Lääkäri naurahtaa Mairelle, että taidat kuitenkin yöllä käydä vähän jääkaapilla. Maire saa lääkäriltä reseptilääkkeitä kipuunsa, verenpainelääkettä korkeaan verenpaineeseen, masennuslääkettä alakuloonsa ja käskyn liikkua vähän enemmän eikä kiinnittää niin paljoa huomiota kaikkiin pieniin kolotuksiin. Maire on uupumuksen ja särkyjen takia joutunut vähentämään töitään kolmeen päivään viikossa ja pian hän jää masennusdiagnoosilla kokonaan pois töistä. Koska hän oli jo jonkin aikaa tehnyt kolmipäiväistä työviikkoa, sairaslomaraha jää todella pieneksi.

 

Kuvitteellinen potilaamme numero kaksi on 30-vuotias Kirsi, joka on kotona hoitovapaalla hoitamassa kahta alle kouluikäistä lasta.

Hän on alkanut huomata, että koko ajan nälättää ja paino silti putoaa vaikka kuinka söisi. Kädet vähän vapisevat ja hän on hermostunut. Lämmöt ovat jatkuvasti vähän koholla, hikoiluttaa ja maha on löysällä. Onneksi terveyskeskuslääkäri osaa epäillä kilpirauhasen liikatoimintaa ja laboratorioarvot varmistavatkin diagnoosin.

Aloitetaan lääkitys laskemaan kilpirauhashormonien pitoisuutta ja toinen lääkitys hillitsemään tiheää sykettä. Jatkotutkimuksiin Kirsi lähetetään keskussairaalan endokrinologille. Tuskaisen usean viikon odottelun jälkeen hän pääsee ensikäynnille. Lääkitystä lisätään vielä pari kertaa. Olo on huono. Kirsin äiti matkustaa toiselta puolelta Suomea auttamaan kotitöissä ja Kirsi miettii, miten heidän perheen kävisi, jos ei olisi mummoa, joka lapsia nyt hoitaisi.

Lopulta kilpirauhanen leikataan ja leikkauksen jälkeen Kirsillä aloitetaan hoito korvaamaan leikatun kilpirauhasen hormonituotantoa. Vaikka annosta nostellaan ja lasketaan parin vuoden ajan, Kirsi ei tunne oloaan kovin hyväksi. Vajaatoimintaoireita on kovasti. Hän kertoo lääkärille, että on kuullut vertaistukiryhmästä, että monilla on toiminut toisenlainen lääkitys ja ruokavaliomuutos. Lääkäri suivaantuu ja toteaa, ettei ruokavaliolla ole kilpirauhasasioiden kanssa mitään tekemistä ja että eläinperäiset kilpirauhasvalmisteet ovat epäluotettavia, vaarallisia ja vanhanaikaisia.
Kirsi palaa hoitovapaalta töihin, muttei jaksa vanhassa työssään lähihoitajana vaan alkaa harkita uudelleenkouluttautumista.

 

Sekä kilpirauhasen vajaa- että liikatoiminnan hoito on liian lääkekeskeistä.

 

Laboratoriotuloksia viitearvoineen tuijotetaan liian orjallisesti eikä suurin osa lääkäreistä osaa enää ottaa riittävästi huomioon potilaan oirekuvaa ja mm. kehon lämpötiloja, joita ennen nykyisiä laboratoriotutkimuksia käytettiin menestyksellisesti diagnosoinnissa.

Jossain rinnakkaistodellisuudessa Mairen lääkäri haastattelee Mairea ensikäynnillä puolitoista tuntia, määrää jatkokokeita, mittaa lämpöjä, kyselee suvun sairauksista, Mairen ruokavaliosta ja vatsan toiminnasta ja määrää sitten perusteelliset kokeet, mm. tarkat rautakokeet, D-vitamiinin määrityksen, kilpirauhashormonikokeiden lisäksi kilpirauhasen vasta-aineet ja koska Mairella on kovaa uupumusta myös b12-vitamiinin määrityksen. Lääkäri lähettää Mairen myös ravintoasiantuntijalle, jotta Mairelle voidaan tehdä yksilöllinen ruokavalio-ohjelma ja katsoa mitä ravintolisiä Maire tarvitsee. Maire käy myös vyöhyketerapepeutilla ja homeopaatilla ja saa paljon apua.

Koska kilpirauhashormonien pitoisuudet ovat alakanttiin, Mairella aloitetaan eläinperäinen kilpirauhasvalmiste, joka toisin kuin synteettinen T4-hormoni Thyroxin, sisältää myös aktiivista T3-hormonia ja kaikkia muitakin kilpirauhashormoneja, joita terve kilpirauhanen tuottaisi. Maire alkaa pian voida paremmin gluteenittomalla ja terveellisellä ruokavaliolla, oikeanlaisella lääkityksellä ja alkaa laihtua. Mielikin voi paremmin ja Maire jaksaa käydä lapsenlapsensa kanssa viikoittain uimahallissa. Hän alkaa harrastamaan pilatesta ja palaa kokopäivätöihin.

Rinnakkaistodellisuudessa myös Kirsin lääkäri haastattelee Kirsiä perusteellisesti ja määrää kokeita. Myös rinnakkaistodellisuuden lääkäri löytää kilpirauhasen autoimmuunitulehduksen aiheuttaman liikatoiminnan. Aloitetaan tilapäinen lääkitys ja Kirsi passitetaan kiireen vilkkaan ravintoasiantuntijan vastaanotolle, joka määrää tiukan ruokavalion nimeltä autoimmuunipaleo.

Lisäksi määrätään suolistoa ja immuniteettia tukeva lisäravinto- ja yrttiohjelma. Muutamassa kuukaudessa Kirsin kilpirauhasen vasta-aineet ovat laskeneet normaalitasolle, olo on kohentunut ja mummokin pääsee matkustamaan taas omaan kotiinsa toiselle puolelle Suomea. Kirsi ymmärtää, että hänen on hyvä noudattaa hänelle räätälöityä ruokavaliota loppuelämänsä, sillä jos autoimmuunireaktiota ei saada kuriin, ihminen on altis sairastumaan muihinkin autoimmuunisairauksiin. Hän palaa hoitovapaalta ja jatkokouluttautuu sairaanhoitajaksi. Uudella ruokavaliolla ja terveellisillä elämäntavoilla hän ei ole vuosiin tuntenut itseään yhtä terveeksi.

 

Tässä meidän todellisuutemme Suomessa jotkut lääkäreistä alkoivat hoitaa kilpirauhaspotilaitaan kokonaisvaltaisesti ja ottivat käyttöönsä koko repertuaarin kilpirauhaslääkkeitä yhdistäen hoitoon myös ruokavaliohoidon, lisäravinteita ja yrttejä.

Tästäpä eivät kaikki vanhoilliset koululääketieteen edustajat pitäneet, varsinkaan ne jotka kokivat näiden edistyksellisten ja eri tavalla hoitavien lääkäreiden astuneen ammatillisesti heidän varpailleen. Endokrinologit ja sisätautilääkärit katsoivat, että kilpirauhasongelmien hoitaminen on heidän alaansa ja tyrmistyivät siitä että muiden alojen lääkärit kehtasivat hoitaa ohi heidän ohjeistuksiensa. Viis siitä, että potilaat olivat saamaansa hoitoon erittäin tyytyväisiä.

Lääkäripiireissä on ollut tapana keskustella kollegiaalisesti yhdessä eri hoitotavoista. Osa näistä em. lääkäreistä unohtivat tällaiset hyvät kollegiaalisuustavat ja lähtivät tekemään kilpirauhaspotilaita eri tavalla hoitaneista kollegoistaan valituksia sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviraan. Alkoi menettely, jota voi hyvällä syyllä kutsua nykypäivän noitavainoksi. Tähän päivään mennessä jo kolmelta lääkäriltä on menneet luvat hoitaa hormonisairauksia ja kaksi on saanut varoituksen.

Useita lääkäreitä on Valviran tutkinnassa. Valvira on jatkanut rajoituksiaan siitäkin huolimatta, että asioiden käsittely on vielä kesken oikeusasteissa, joissa Valvira on jo tätä 21.1.2015 kirjoittaessa kärsinyt kahteen kertaan rökäletappion. Valviran toimien takia satoja kilpirauhaspotilaita on jäänyt ilman lääkäriä ja heillä on niin vaikeaa saada heille tärkeiden lääkkeiden reseptejä uusittua, että osa on joutunut hankkimaan lääkkeensä ulkomailta.

Valviran toimien pelossa monetkaan lääkärit eivät enää uskalla määrätä muita lääkityksiä kilpirauhasen vajaatoimintaan kuin Thyroxinia. Tällainen ei voi enää jatkua. Tilanteeseen tarvitaan muutos. Kuinkakohan paljon tässäkin maassa mahtaa olla Maireja ja Kirsejä? Onneksi yhä isommassa määrin kansalaiset ovat alkaneet ottaa itse vastuuta terveydestään ja elintavoistaan.

He ovat kiinnostuneita kokonaisvaltaisesta hoidosta ja haluavat ottaa aktiivisesti osaa hoitoonsa ja hyvinvointiinsa. Tällaista itsensä vastuullistamista tarvitaan ja tarvitsemme myös lisää lääkäreitä, terveydenalan ammattilaisia ja täydentäviä hoitoja tarjoavia ihmisiä, jotka ovat valmiita toimimaan yhteistyössä keskenään, jotta ihmiset voisivat voida paremmin ja jotta voitaisiin jopa estää kilpirauhassairauksien kaltaisia sairaudentilojen puhkeamisia väestössä.

 

Suomen Terveysjärjestö kannattaa kilpirauhassairauksien kokonaisvaltaista hoitoa ja moniammatillista yhteistyötä kilpirauhaspotilaiden parhaaksi.


Nina Saine,
potilasaktiivi
Hyvinkää
Suomen Terveysjärjestön hallituksen varajäsen

 
http://fms.fi/kilpirauhaskiista-mediassa

http://jalkeilla.blogspot.com

https://hypotyreoosi.wordpress.com/ [2]

 

Lahjoita rahaa kilpirauhassairauksien tieteelliseen tutkimukseen. Pienistä puroista kasvaa suuri virta jolla tutkijat pystyvät tieteellisesti osoittamaan kilpirauhaseen liittyviä sairauksia. Lue lisää Lahjoita tieteellisiin tutkimuksiin kohdasta.

Testamenttilahjoitus

Vuoden ruusu saaja valittu

Suomen terveysjärjestö vuoden ruusu

Turvallinen valinta

turvallinen valinta

Suomen Terveysjärjestö STJry, Yrjönkatu 15, 28100 PORI, toimisto [at] stjry.fi p. 044  355 8540